lauantai 28. joulukuuta 2013

Real wildfood!
copyrights by Ilkka Seikku

Very often people ask me about wildfood and wild herbs. Edible plants, roots, berries, seeds etc and also insects have become, for some reason nowdays interesting among many people.
So, I was thinking that I can share some of my knowledge based on my own experience, with you here in my blog. I´ll put different kind of instructions about how to find and use wildfood.
So keep following this blog!

Here in Finland, we have a lot of traditions about using wild food and herbs in everyday use. But the knowledge about eating insects is almost totally missing in old writings and folklore. But most surely finnish people have use also insects as a food. Missing tradition might be a result from finnish mentality, where you can never admit that you are poor. In old ages there was a real lack for almost everything; food, warm, clothes etc.
Even today there is still old people who have eat bark of pine and roots of poisonous calla to survive. In that time it was shameful to admit that your family have no "real" food, even almost everyone did suffer for at least some kind of lack for food. So the traditional information based on real experience has been forget on purpose, I think.
Today there is a lot of survival books and books based on some other countries traditions about wild food. A lot of people have interest about this subject, but only a few really use wild food in everyday. Finnish nature is one of the most unpolluted and cleanest in world. We have lakes, rivers, streams and water spring with totally clean water. We have forests so clean that you can collect mushrooms, berries, plants etc and eat them without any fear about pollutions. But stil most of people do think that food straight from the cleanest place possible, is dirty and it feels weird to eat it. Finnish people mostly go to a mall and buy stuff they eat. For example grasshoppers or mussels. No one collects those from nature but they buy this stuff from oriental food shops!

Ribbed pine borers larva

At the moment it´s winter time and many thinks that there is no insects to eat in finnish forests. But yes there are. This winter is weird.. all the snow has now melted away and it feels more like autumn than winter..
Anyway; I decided to show You that it´s possible to find edible insects also in winter.
There is a lot of spruces in Finnish forests. Spruce is a tree that for example carpenter ants larvas and ribbed pine borers larvas uses for food. Fallen large spruces are great items to find these larvas. Ribbed pine borers larvas are usually more than one centimeter long and quite fat. They taste somehow sweet and are very healthy food and costs nothing!

So, firs we need to find a fallen spruce. Also stumps of a spruces are good place to find some larvas.

Just rip of some of the spruces bark and you´ll find these little guys under it.

There were also few grown up carpenter ants, also those are edible, but now we concentrate only for ribbed pine borers larvas.

In a few minutes I found quite a lot of these larvas. These are very easy to find after You know where and how to find these. 

As I said before, it´s possible to eat these even raw. But I want to give just an example how to coo these so that even the most sensitive guy can eat these.
So, first wash those. Use fresh, clean and cold water. This will remove all the dirt away, even the "dirt" is just spruces bark and it´s not harmful in any way.

Next put some salt in to the water and heat the water to boil. Now put larvas in to the boiling water and boil them about 2-3minutes. After that these larvas are easy to eat. I think these are more tasteful right now, than after roasting.

If you still think that it feels disgusting to eat these put some butter or oil on the pan and very quickly roast larvas. Just a few seconds, so that there will be beautiful color. If You roast them too much, they will be too dry and tastes like charcoal.
I use always fat I have taken from goats or deers and clean it so that it will last forever.

And here it´s ready to eat. Very tasteful snacks or if you´ll collect more of them, you´ll have a real lunch. These larvas can be used also as a candy if you glaze these with sugar.

Squirrel soup

Once there was a time in Finland, when squirrel was really worth of money. And I mean REALLY worth of money; the furs of squirrels were exactly in the same position as money is in now days.
And after skinning the squirrel and placing the fur to dry, also rest of the squirrel was placed to dry. It was easy to storage and use as a food later.
Of course fresh kills were very often cooked immediately.
Today squirrel is very rare food to use in Finnish families. Hamburgers and pizza are much more familiar to most of Finnish people.
But still there are few stubborn woodmen which eats what they catch. =)
Here I want to show You one very simple recipe, how to make squirrel soup with wild herbs.

First we need a squirrel, of course. (I choose not to put here graphic pics about skinning the squirrel, but if You really want those pics, let me know and I´ll put those in here!)
I have to say, that I´ll never kill a squirrel unless it´s a matter of a real survival situation. This particular squirrel was hitted by a car which was driving in front of me so I was lucky enough to get this squirrel immediately from there. I don´t suggest to eat roadkills if you don´t know when and how it has died. Squirrel is harmless and beautiful animal which has always belong to a Finnish nature, and still does.

So the first thing is to let all the blood away(little cut in the side of the neck) and remove the intestines.

Squirrel is then cut in six pieces + tail in two pieces. Use only a puukko or a knife to do this and don´t brake any bones!! It´s possible to cut these pieces without crushing any bones. Crushed bones are very sharp and tiny little bone pieces are not nice to eat!

I have heard many times that squirrel tastes bitter and it can´t be eaten.
That´s because those people have not flush the meats properly! 
Pieces needs to flush clean from all the blood. Water should be totally clean when putting meats in the water. Because of the squirrels nutrition the blood includes bark acids, which gives very bitter taste to meat.
But that problem is easy to solve; just flush the meats in cold fresh water many times. After flushing it´s also possible to make the meat a bit more tender to eat by soking meats in milk or dark beer.
If you choose to just flush the meats, like I did now, boil the meats in light salt water about 10 minutes.  Remove the water and place the meats in new light salted water. This "water change"removes all the bitterness. Let the meats boil  now 30 minutes.

Take the meats out from the water and roast meats in butter so that those get´s a nice color
Pan needs to be very hot!

Put meats back in the boiling water and remember to add some butter in too. Squirrels meat includes no fat at all so to get good soup, it needs some butter or other real fat.
Boil meats now about one hour, or as long as it takes to make the flesh to drops from the bones.

Then take the bone away and put the meats back in the boiling water.

Here are some herbs I like to use with squirrel. Spruce sprouts (gives a nice citron taste), yarrow leaves(a bit like black pepper) and shepherd´s purse(very light acidic taste which goes nice with squirrol´s meat)
Shepherd´s purse can be added quite much, but be careful with spruce sprouts and yarrow. Add those just a little bit and in very finely cutted.

Take some potatoes and cut those in pieces. Add the meats, herbs and potatoes in to the boiling water and boil as long as it takes that potatoes are ready(about 30 minutes). Add again some butter in to the soup and if you want to get a REAL good soap, add some cream in soup!
If you want to use wild plant as a potatoes I suggest(in Finnish nature) to use for example cow parsley´s roots. These roots are very bitter tasted and you need to boil them at least three-four times and change water every time. Third or fourth boiling needs to be at least one hour to get roots soft enough to eat. 

When  potatoes(or wild plant root´s) are ready, let the soap cool down little by little and heat it slowly again when you start to eat it. This soap get´s even better after it has been in cold for a one night. Then heat it again and enjoy the great taste of traditional Finnish wildfood, which was basic food for the real woodmen in a time when squirrel was worth of money! 

Chickweed-Shepherd´s purse-Fish-Salad

Summer in Finland is short, but very rich, what it comes to wild herbs.
In every yard there can be found these two great salad plants; chickweed(Stellaria media) and shepherd´s purse(Capsella bursa-pastoris).
Both have nice mild taste and those are great in salad´s.
Shepherd´s purse "Lutukka" in Finnish

Chickweed "Pihatähtimö" in Finnish

Here is one way to get awesome salad which goes as a lounch.

Take a handfull of chick´s weed and cut the lowest part´s away. Also collect some shepherd´s purses. Try to rip only the flowers and the seeds.(don´t worry if there comes some stalks too, just make sure you don´t take the bottom parts, which are quite tough to eat)
Cut chick´s weed in 2cm pieces.
Mix chickweeds and shepherd´s purses together.
Add some oil and mix. (oil is not necessary, but gives nice composition for salad.
Add dehydrated nettle seeds(Urtica dioica) to give some hazel taste.
Cut a smoked fish in pieces and mix it in to the salad. (also bird is fine)
Feta cheese and a little drop of honey makes this perfect.

Mix all together with a spoon made of juniper.

Enjoy the taste of nature!

Pine bark flour

Pine bark flour has been very important wildfood in Finland. There has been couple serious famine years in Finland; in 1696-1697 and "The Great Famine Years in 1866-1868. Pine bark flour, "pettu" in Finnish, saved a lot of people in those times.

Here is a video where I make pine bark flour in wilderness
Give me comments if You want me to make a video how to make bread and porridge using pine bark flour and iceland moss!

Pine bark- iceland moss porridge

So, now we have some pine bark flour. But what to do with it?
One of the most traditional foods in Finland is porridge. Almost every food material can be make as a porridge and almost every food material has been made as a porridge! Seeds of wild plants, roots grinder to flour, dried leaves and even meat and fish has been cooked as a porridge.
Porridge is very healthy and easy to make. The real survival food, but more than recommendable as a everyday food which keeps you healthy and in a good shape!
No needs for those modern trend diets which changes almost every day..
Everything you need grows in nature and just waits you to find them!

First we need to select the flour we use with porridge. Here are fine pine bark flour for porridge at the left and rougher bread flour at the right.
I did separate those with a sieve.

I have collect some iceland moss and prepared it to be eatable.
Many people say that iceland moss is almost disgusting to eat, but Im sure that they would not say so, if thay just make it in right way. There is very fine flavor in it and I can say it´s actually very good!
Iceland moss is maybe the best source of carbonhydrate what it comes with Finnish wildplants.
It´s also good to know that after about two days of using iceland moss, human can use all the carbonhydrates from iceland moss. So, don´t mind some flatulence in first day, it´s just a way your body says to you that "Keep going! this is the real food and Im trying to blow those poisons away which you have collect here by eating all kind of industrial sh#t!" =D

Let´s take 1 decilitre of iceland moss and 3decilitres of pine bark flour.
And now some water in the pot and both, pine bark flour and iceland moss in water. 
It´s good to let them soak there about one hour. But if you are in a survival situation and there is no time for that, just start boiling immediately.
Let it boil slowly about half of an hour and mix often. If it seems like the water fades away too much, just add more water.
Now add just a pinch of salt. If there is no salt available you can also use for example coltsfoots dried leaves which have been burned to ash! That´s a great salt substitute. You need to add it a little bit more than salt.
After the composition of porridge is nice and smooth, it´s ready!
To get the sweet flavor of pine bark flour(there is actually quite a lot of sugar in pine bark) poach porridge in very little fire 30-60minutes. Now it can be eat as any porridge.

But let´s keep going.. Because I really want You to try these foods, I wan´t to show You how to make these foods good to eat even you have use to eat lot of sugar, industrial materials and  flavor from all ind of additives.
Take 2 decilitres of rye flour and add it in the porridge. 
Also add a handfull of lingonberries in the porridge. Cranberry and cloudberry are great with this porridge too.
If You are still very uncertain and fearful sissy, add two teaspoons of sugar. Happy now? =)
Let boil about 15 minutes and mix all the time.
Now it´s sweet and nice to eat.

You still making faces while eating?
OK! Let´s try this if you really are like a little baby..
Add two decilitres of full cream milk( no, not some fat-free beverage, but real milk with all of it´s fat there).
Cream is good! Fat is good! Carbonhydrates saves your life! But those are good only if You don´t eat all the junk that is available in markets. Learn to be hungry and realize that it´s totally unnatural that people have so much food available all the time in countries which are fat enough to for example read this blog! ;)
Boil as long as it takes the composition to be smooth. Let porridge to poach about one hour.

Add some frozen lingonberries and enjoy the smooth and cocoa-like taste of healthy!
(Sorry about my food sermon inside the text every now and then..) ;D

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Metso primitiivi-jousella! 
copyrights by Ilkka Seikku

Wood Grouse with primitive-bow!
copyrights by Ilkka Seikku

English version coming soon..

Tämän vuoden kanalintukauden ensimmäisenä päivänä, eli 10.9.2013 tapahtui seuraavaa; 

Täällä kun metsän keskellä asustelee niin metsälle meno tarkoittaa sitä, että avaa ulko-oven ja astuu metsään. Eräällä läheisellä kalliolla on tullut havaittua kesästä asti, niin mettoja kuin pyitäkin. Päätin siis mennä aamuhämärissä sinne katselemaan, josko sieltä jotain jäisi reppuunkin. 
Aseena ns. primitiivi-jousi tai perinnejousi, (miksikä kukin sitten sellaista haluaa kutsuakin, ei se nimitys kuitenkaan jousta mihinkään muuta) jonka olen käsipelillä työstänyt alusta loppuun. Pihlajasta veistetty jousi, jossa hirvenjalkajänteillä selystetty selkä, jonka päällä vielä hirven pintanahka antamassa jänteille turvaa kosteudelta. Jänteet antavat jouselle lisää tehoa ja tuovat myös kestävyyttä. Jänteet on liimattu jänteistä ja raakanahasta keitetyllä liimalla. Kädensijana minkin turkista. Kaikki materiaali on siis suoraan luonnosta, myös nuolet; männystä veistetys nuolirungot ja hanhen sulista thety sulitus, joka jännelangalla kiinnitetty.
Nuolten kärjet olen tottakai myös takonut itse. Kärkinä käytän kaikelle riistalle aina leikkurikärkiä.
Jousen jänne on punottu kaupallisesta dacron jännelangasta.
Paunoja tässä jousessa on hiukan reilut 60.
Lisäksi otin selkään myös haulikon, ajatuksella, että jos kovasti on arkaa pyytä liikkeellä, niin lentoonammunta sujuu haulikolla varmemmin, eikä nuolia huku turhaan.
Pillittelin pyitä jonkun aikaa ja punertavan aamu-auringon kajon hiukan jo tuikkiessa itämaan suunnasta, jokunen pyy vastailikin pillitykseen. Mutta mitään ei näynyt..
Päätin hiukan siirtyä ja kuljin pusikkoisessa maastossa jonkin matkaa. Pari pyytä tuli näköpiiriin, mutteivät tulleet ampumahollille vaan pillittelivät turvaetäisyyden päässä.
Aattelin siinä, että vähän huonolta näyttää, kun on senverran lämpöiset kelitkin, eikä mettäkanat kovin aktiivisia silloin ole, että josko sitä vaan kävelisi takaisin kotiin ja koittaisi hiukan viileämpien kelien tultua uudelleen.
Lompsottelin pihamaalle, mutta kun vieläkin oli enempi yö kuin aamu, niin päätin sittenkin jatkaa toiseen suuntaan, mutta haulikon jätin pois ja jatkoin siis vain jousen kanssa.

Kuljin ehkä vajaa kilometrin verran vanhassa isossa metsässä, kun kuulin edestäpäin lupaavaa ääntä: "FLAFT FLAFT..!" Metto se sieltä lähti jostain edempää lentoon.
Hiippailin kohti paikkaa johon kuulin metton pärähtäneen. Isoon kuseen paikallistin metson. Pientä oksien ritinää kuului yhä..
Pidin silmät herkeämättä siinä kohdin jossa uskoin metton lymyilevän. "FLAFT FLAFT FLAFT FLAFT...!!!!" "Voi perkele!"
Likempää lähti iso ukkometso lentoon! Harmittelin, että olinko noin kieroon katsonut, mutta samantien lähti metto myös siitä paikasta jota olin katsellut! No nyt vaikuttaa hyvältä! Kaksi isoa ukkometsoa!
Lähdin sitten seurailemaan toisen linnun perään, kun olin katsellut, että se ei korkeutta lentoonsa ottanut, joten se laskeutuisi mitä ilmeisimmin johonkin parin-kolmen sadan metrin päähän.
Pari kertaa pääsin lähestymään tätä metsoa, mutta aina se kuitenkin pääsi oksien suojassa livahtamaan karkuun.
Hiukan jo taas harmittelin, että näinköhän kävi, että linnut vei voiton jousimiehestä. Vaan taas kuului lupaavaa ritinää muutaman kymmenen metrin päässä olevasta isosta haavasta. Haapa tietää aina hyvää, kun metsot napsivat aika ahnaasti siitä apetta näin alkusyksystä kun lehdet ovat vielä vihreitä, eivätkä aina hoksaa kulkijaa allansa. Ryömiskelin pienelle töppäreelle, jossa tämä iso haapa jökötti. Ja sielähän se näkyi! Ukkometso nokki haavan lehtiä ja norkkoja. Nostin jo jousta kun metto äkkiä lopetti norkkojen hamuamisen. "Nonnii! Se siitä" aattelin.
Ja saman tien metto pärähtikin siivilleen, mutta laskeutui melkein suoraan alas maahan. Ja taas ryömittiin.. Koitin päästä metton eteen ja pääsinkin, mutta siivilleen se siitä lähti ja tällä kertaa näkyi lentävän pitkälle ja otti vielä korkeuttakin.
Vaan minähän en periksi anna! Päätin lähteä perään!
Hetken kuljettuani kuului samaisesta haavasta kuitenkin vielä rätinää ja ritinää.. Pysähdyin aloilleni ja painauduin maahan kuuntelemaan. Kyllä vain! Ääntä kuului! Ei muuta kuin takaisinpäin ja tällä kertaa sitte niin varovasti, etten ittekään huomannut kulkevani!
Pääsin noin kolmenkymmenen metrin päähän puusta. Ja siellä!! Siellä näkyi komea nuori ukkometso, joka veteli norkkoja nokkaansa hurmiossa. "Tuo ei muuta maailmaa huomaakkaan" mietiskelin ittekseni. Siirryin rähmäläni sen verran, että sain pienen kuusen väliimme näköesteeksi ja aloin sitten edetä sentti sentiltä ja metri metriltä likemmäs. Ajantaju katoaa tuollaisissa tilanteissa, eikä ajalla ole oikeastaan edes merkitystä. Veikkaisin että puolisen tuntia kului kun siirryin parikymmentä metriä ryömien, niin varovasti, ettei metso minua huomaisi.
Puuhun oli enää matkaa n. kymmenen metriä ja hivuttauduin näkösuojana olleen kuusen ohi. Ei oksan oksaa minun ja metton välissä ja mettopoika se vaan kurotteli kaulaansa lappaessaan norkkoa naamaansa! Lintu oli ehkä kuuden metrin korkeudessa vahvalla oksalla.
Kohottauduin toooodella hitaasti ensin polvilleni. Katsoin edessäni olevan paksun tervaskanon tyngän johon sain painettua polveni ja sain tukevan ampuma-asennon. Jousi vireeseen ja metto oli hyvin näkyvissä. "Varmempi en voi enää ittestäni olla!!" ajattelin melkein ääneen ja päästin nuoen kohti selvästi tyytyväistä mettoa. Se on sellainen "valkoinen hetki, kun tiedät, että kaikki on balanssissa.. Ei silloin tarvi edes tähdätä, sillä se kaikki on lihasmuistissa ja sen vaan tietää.. Jänesormet rentoutuivat ja "VHUPS" ukkometto keikahti oksalla, pudoten heikosti sipiään räpyttäen suoraan ison haavan juurelle.
Teki mieli huutaa, mutta tyydyin kohottamaan jousen kohti taivaita! Pari heiveroistä siiveniskua metto jaksoi maassa, kunnes autuus sille koitti.
Yksi vaikeimpina pidetyistä jousisaaliista oli nyt plakkarissa! Aina valpas ja arka metso, jota ilman koiran apuja ei moni viitsi edes yrittää eräksi. Ei edes haulikolla. Tuntuu hölmöltä, että jotkut pitävät jousta ja etenkin näitä itsetehtyjä primitiivijousia kelvottomina metsästysaseina.. Samaan tapaan se tehoaa riistaan kuin entisaikoinakin. Se on vaan tämä teknokulttuuri saanut immeisten päät pyörälle.. Henkilökohtaisesti ajattelen, että kaikki on kiinni sen aseen käsittelijästä. Vaikka käsissä olisi paras mahdollinen kivääri, niin huono metsästäjä tupeksii silläkin. Vaan mitäpä näistä.
Samasta puusta pärähti vielä toinenkin ukkometto lentoon ja vieläpä viereisestä puustakin yksi! Yhteensä siis oli tässä aterioimassa kaikkiaan neljä ukkomettoa! Yhtä seurailin vielä joitain aikoja ja pääsin ampumaankin, mutta eräksi se ei jäänyt.
Eipä harmittanut yhtään silti! Koivunvittaksesta roikkui vyöllä jo yksi, joten ei parane alkaa ahneeksi!

Ehdottomasti elämäni paras saalis! Mettoja on haulikolla ja kiväärillä tullut saaliiksi paljonkin, mutta tämä on ensimmäinen omatekemällä primitiivijousella ja nuolella saamani metso! Ja taitaapa olla muuten ainoa primijousella saatu metso koko tässä vatakunnassa, ainakin elossa olevista immeisistä ei sitä ole muut tehneet.

Kuulopuheiden ja tiedustelujeni mukaan ei ole tullut ilmi yhtäkään muuta ilmoitettua metsosaalista itsetehdyllä primijousella nykyaikana, koko tällä telluksella.
Jos Sinä tiedät jonkun elossa olevan ihmisen, mistäpäin maapalloa tahansa, joka on saanut metson jousella, joka on tehty puhtaasi luonnonmateriaaleista, niin erittäin mielelläni ottaisin tiedon vastaan. 
Tiedoissa olisi hyvä olla: metsästäjän nimi(nimen ja mielellään myös metsästäjän yhteystiedot voi laittaa minulle sähköpostilla, jos ei halua jaella niitä julkisesti), metsästyspaikka, -aika ja jousen ja nuolten suhteen materiaalit ja jousen/nuolten tekotapa. Lisäksi vielä että onko käytetty apuna koiraa tai onko ollut kyseessä seuruejahti jne. Kuvat tottakai ovat myös tervetulleita.

Tässä jokunen kuva tästä metsojahdista:

Orava oksalla..
copyrights by Ilkka Seikku

..ja nyt on oksalla metto!
Tämä kuva on otettu ampumisen jälkeen kameran itselaukaisijaa käyttäen, mutta paikka ja myös ampuma-asento ovat kuten aidossa tilanteessakin olivat =)
Kuvassa näkyy myös nuolikontti, joka on tehty kauriin rasvaparkitusta taljasta.
copyrights by Ilkka Seikku

Kuningas on kuollut! Eläköön kuningas!
copyrights by Ilkka Seikku

Ruoka mukaan ja kohti uusia seikkailuita..
copyrights by Ilkka Seikku

On tuossa oven pielessä kaikkea riistaa riiputettu, mutta primijousella saatu ukkometto on jotain jonka mieluusti laittaa riippumaan hiukan enempi näkyville, jotta vieraat "vahingossa" huomaavat ;D
copyrights by Ilkka Seikku

Metson kupu olui täynnä haavan lehtiä ja urpuja.. vinkkinä vaan jos mettoa meinaatte..
Eli etenkin alkukaudesta kannattaa katsella vanhoja kuusimetsiä, joissa kasvelee yksittäisiä isoja haapoja. Männynneulaset ovat talviruokaa, vaikka moni olettaa metsojen popsivan niitä myös kesäaikaan..

Mitään eläimiä ei mielestäni saa tappaa huvikseen tai ilman tarkoitusta. Metson metsästys kuuluu osana siihen kaikkeen metsästykseen jota harjoitan. Saan metsästä perheelle lihaa ja elantoni hankkimiseksi tarvittavia nahkoja, turkiksia, luita, sulkia, jänteitä jne. Metsästys ei ole minulle siis mikään viihdyttävä harrastus tai ajankulukseni tehtävä vapaa-ajan huvittelu. Se on osa elämää. Aitoa ja alkuperäistä.
Kaupan pakastealtaiden tehotuotettua lihan irvikuvaa tursuavat vakumipakkaukset eivät ole ihmisen ruokaa ja niiden suosiminen on eläinten arvon tallomista. Pakastealtaissa tuotteet vaihtelevat trendien mukaan, metsässä se metso on aina ollut metso ja tulee aina olemaankin. Muotivirtaukset ei virtaa erämaiden puroissa.

copyrights by Ilkka Seikku

perjantai 29. marraskuuta 2013

Pieniä taontatöitä - Forging some little items

Taonta on aika perustaito, joka ennen oli vähän jokaisen edes jossain määrin taidettava. Pienet ja helpot työt tehtiin itse ja kukaan ei estä tekämästä samoin yhä vieläkin.
Forging was quite common skill in old days for every man. Little things were made by self and nothing says that it forbidden in now days either!

Tässä jotain pikkutöitä, jotka eivät ole mahdottomia kenellekään!
Here are some little works, which can be made by anyone!

Lusikka - A spoon

Hiukan muotoillaan ja sitten katkotaan
Hammering some shape and cutting

Ja taoskellaan muotoa yhä vain..
And more shaping..

Aika likellä jo..
Pretty close..

No ny on jo melkeen..
Even more close..

Ja noin se syntyi lusikka heleposti!
That´s not difficult. Right?

Tulusrauta eli karkku - Firesteel aka karkku

Vanha vilila uusiokäyttöön. Viiloissa hiilipitoisuus ylittää yleensä 1%:n, jonka ansiosta siitä kovaksi karkaistuna saadaan hyvin kipinää.
An old file is great material for firesteel as there is more than 1% carbon

Ensin viila täytyy kuumentaa ja jäähdyttää hitaasti, jotta saadaan viilasta karkaisu ja jännitteet pois. Tämän jäeen voidaan aloittaa varsinainen taonta.
First the file needs to make softer so that it can be forge, so let´s put it in the forge. It have to warm up to forging temperature and then it needs to get cooler little by little. After that, it´s possible to start actual forging.

Taotaan ensin symmetrisesti päihinsä kapeneva kappale, joka on toiselta puoleltaan suora ja toiselle puolelle muokataan pieni harjanne.
Forge first a piece that goes narrow to both ends. Other side needs to be straight and in to the other side there is a little ridge.

Seuraavaksi taotaan päihin kiekurat.
Next thing is to forge little wreaths in to the ends.

..ja sen jälkeen käännetään piikit mutkalle toiseen suuntaan, mitä päiden kiekurat.
..and after that, forge she spikes to the other direction than the wreaths.

Lopuksi sepän leima.
Finally the blacksmiths own mark

Nyt on vuorossa lämpökäsittely, jolla saadaan tulusrauta riittävän kovaksi.
Now it´s time to make the heat treatments, to get the firsteel hard enough.

Karkku kuumennetaan taontalämpöön ja jäähdytetään erittäin nopeasti suolaveteen.
Karkku is heated in to the forging temperature and quickly put in to the salt water.

Ja lopuksi jäähdytellään öljyssä
Then cool it in the oil

Harjaillaan teräsharjalla
Brushing with steel brush

Ja siinäpä se sitten on valmis karkku
And here we have the firesteel ready to action

Harjanne ja kiekurat eivät ole pelkästään koristeina..
Here you can see the reason for ridge and the wreaths.

                                                      Making fire with traditional firesteel
Ja näin se tuli syttyy karkulla
Here is the way how to work with karkku