Metso primitiivi-jousella! 

copyrights by Ilkka Seikku

Wood Grouse with primitive-bow!

copyrights by Ilkka Seikku

English version coming soon..

Tämän vuoden kanalintukauden ensimmäisenä päivänä, eli 10.9.2013 tapahtui seuraavaa; 

Täällä kun metsän keskellä asustelee niin metsälle meno tarkoittaa sitä, että avaa ulko-oven ja astuu metsään. Eräällä läheisellä kalliolla on tullut havaittua kesästä asti, niin mettoja kuin pyitäkin. Päätin siis mennä aamuhämärissä sinne katselemaan, josko sieltä jotain jäisi reppuunkin. 

Aseena ns. primitiivi-jousi tai perinnejousi, (miksikä kukin sitten sellaista haluaa kutsuakin, ei se nimitys kuitenkaan jousta mihinkään muuta) jonka olen käsipelillä työstänyt alusta loppuun. Pihlajasta veistetty jousi, jossa hirvenjalkajänteillä selystetty selkä, jonka päällä vielä hirven pintanahka antamassa jänteille turvaa kosteudelta. Jänteet antavat jouselle lisää tehoa ja tuovat myös kestävyyttä. Jänteet on liimattu jänteistä ja raakanahasta keitetyllä liimalla. Kädensijana minkin turkista. Kaikki materiaali on siis suoraan luonnosta, myös nuolet; männystä veistetys nuolirungot ja hanhen sulista thety sulitus, joka jännelangalla kiinnitetty.

Nuolten kärjet olen tottakai myös takonut itse. Kärkinä käytän kaikelle riistalle aina leikkurikärkiä.

Jousen jänne on punottu kaupallisesta dacron jännelangasta.

Paunoja tässä jousessa on hiukan reilut 60.

Lisäksi otin selkään myös haulikon, ajatuksella, että jos kovasti on arkaa pyytä liikkeellä, niin lentoonammunta sujuu haulikolla varmemmin, eikä nuolia huku turhaan.

Pillittelin pyitä jonkun aikaa ja punertavan aamu-auringon kajon hiukan jo tuikkiessa itämaan suunnasta, jokunen pyy vastailikin pillitykseen. Mutta mitään ei näynyt..

Päätin hiukan siirtyä ja kuljin pusikkoisessa maastossa jonkin matkaa. Pari pyytä tuli näköpiiriin, mutteivät tulleet ampumahollille vaan pillittelivät turvaetäisyyden päässä.

Aattelin siinä, että vähän huonolta näyttää, kun on senverran lämpöiset kelitkin, eikä mettäkanat kovin aktiivisia silloin ole, että josko sitä vaan kävelisi takaisin kotiin ja koittaisi hiukan viileämpien kelien tultua uudelleen.

Lompsottelin pihamaalle, mutta kun vieläkin oli enempi yö kuin aamu, niin päätin sittenkin jatkaa toiseen suuntaan, mutta haulikon jätin pois ja jatkoin siis vain jousen kanssa.

Kuljin ehkä vajaa kilometrin verran vanhassa isossa metsässä, kun kuulin edestäpäin lupaavaa ääntä: "FLAFT FLAFT..!" Metto se sieltä lähti jostain edempää lentoon.

Hiippailin kohti paikkaa johon kuulin metton pärähtäneen. Isoon kuseen paikallistin metson. Pientä oksien ritinää kuului yhä..

Pidin silmät herkeämättä siinä kohdin jossa uskoin metton lymyilevän. "FLAFT FLAFT FLAFT FLAFT...!!!!" "Voi perkele!"

Likempää lähti iso ukkometso lentoon! Harmittelin, että olinko noin kieroon katsonut, mutta samantien lähti metto myös siitä paikasta jota olin katsellut! No nyt vaikuttaa hyvältä! Kaksi isoa ukkometsoa!

Lähdin sitten seurailemaan toisen linnun perään, kun olin katsellut, että se ei korkeutta lentoonsa ottanut, joten se laskeutuisi mitä ilmeisimmin johonkin parin-kolmen sadan metrin päähän.

Pari kertaa pääsin lähestymään tätä metsoa, mutta aina se kuitenkin pääsi oksien suojassa livahtamaan karkuun.

Hiukan jo taas harmittelin, että näinköhän kävi, että linnut vei voiton jousimiehestä. Vaan taas kuului lupaavaa ritinää muutaman kymmenen metrin päässä olevasta isosta haavasta. Haapa tietää aina hyvää, kun metsot napsivat aika ahnaasti siitä apetta näin alkusyksystä kun lehdet ovat vielä vihreitä, eivätkä aina hoksaa kulkijaa allansa. Ryömiskelin pienelle töppäreelle, jossa tämä iso haapa jökötti. Ja sielähän se näkyi! Ukkometso nokki haavan lehtiä ja norkkoja. Nostin jo jousta kun metto äkkiä lopetti norkkojen hamuamisen. "Nonnii! Se siitä" aattelin.

Ja saman tien metto pärähtikin siivilleen, mutta laskeutui melkein suoraan alas maahan. Ja taas ryömittiin.. Koitin päästä metton eteen ja pääsinkin, mutta siivilleen se siitä lähti ja tällä kertaa näkyi lentävän pitkälle ja otti vielä korkeuttakin.

Vaan minähän en periksi anna! Päätin lähteä perään!

Hetken kuljettuani kuului samaisesta haavasta kuitenkin vielä rätinää ja ritinää.. Pysähdyin aloilleni ja painauduin maahan kuuntelemaan. Kyllä vain! Ääntä kuului! Ei muuta kuin takaisinpäin ja tällä kertaa sitte niin varovasti, etten ittekään huomannut kulkevani!

Pääsin noin kolmenkymmenen metrin päähän puusta. Ja siellä!! Siellä näkyi komea nuori ukkometso, joka veteli norkkoja nokkaansa hurmiossa. "Tuo ei muuta maailmaa huomaakkaan" mietiskelin ittekseni. Siirryin rähmäläni sen verran, että sain pienen kuusen väliimme näköesteeksi ja aloin sitten edetä sentti sentiltä ja metri metriltä likemmäs. Ajantaju katoaa tuollaisissa tilanteissa, eikä ajalla ole oikeastaan edes merkitystä. Veikkaisin että puolisen tuntia kului kun siirryin parikymmentä metriä ryömien, niin varovasti, ettei metso minua huomaisi.

Puuhun oli enää matkaa n. kymmenen metriä ja hivuttauduin näkösuojana olleen kuusen ohi. Ei oksan oksaa minun ja metton välissä ja mettopoika se vaan kurotteli kaulaansa lappaessaan norkkoa naamaansa! Lintu oli ehkä kuuden metrin korkeudessa vahvalla oksalla.

Kohottauduin toooodella hitaasti ensin polvilleni. Katsoin edessäni olevan paksun tervaskanon tyngän johon sain painettua polveni ja sain tukevan ampuma-asennon. Jousi vireeseen ja metto oli hyvin näkyvissä. "Varmempi en voi enää ittestäni olla!!" ajattelin melkein ääneen ja päästin nuoen kohti selvästi tyytyväistä mettoa. Se on sellainen "valkoinen hetki, kun tiedät, että kaikki on balanssissa.. Ei silloin tarvi edes tähdätä, sillä se kaikki on lihasmuistissa ja sen vaan tietää.. Jänesormet rentoutuivat ja "VHUPS" ukkometto keikahti oksalla, pudoten heikosti sipiään räpyttäen suoraan ison haavan juurelle.

Teki mieli huutaa, mutta tyydyin kohottamaan jousen kohti taivaita! Pari heiveroistä siiveniskua metto jaksoi maassa, kunnes autuus sille koitti.

Yksi vaikeimpina pidetyistä jousisaaliista oli nyt plakkarissa! Aina valpas ja arka metso, jota ilman koiran apuja ei moni viitsi edes yrittää eräksi. Ei edes haulikolla. Tuntuu hölmöltä, että jotkut pitävät jousta ja etenkin näitä itsetehtyjä primitiivijousia kelvottomina metsästysaseina.. Samaan tapaan se tehoaa riistaan kuin entisaikoinakin. Se on vaan tämä teknokulttuuri saanut immeisten päät pyörälle.. Henkilökohtaisesti ajattelen, että kaikki on kiinni sen aseen käsittelijästä. Vaikka käsissä olisi paras mahdollinen kivääri, niin huono metsästäjä tupeksii silläkin. Vaan mitäpä näistä.

Samasta puusta pärähti vielä toinenkin ukkometto lentoon ja vieläpä viereisestä puustakin yksi! Yhteensä siis oli tässä aterioimassa kaikkiaan neljä ukkomettoa! Yhtä seurailin vielä joitain aikoja ja pääsin ampumaankin, mutta eräksi se ei jäänyt.

Eipä harmittanut yhtään silti! Koivunvittaksesta roikkui vyöllä jo yksi, joten ei parane alkaa ahneeksi!

Ehdottomasti elämäni paras saalis! Mettoja on haulikolla ja kiväärillä tullut saaliiksi paljonkin, mutta tämä on ensimmäinen omatekemällä primitiivijousella ja nuolella saamani metso! Ja taitaapa olla muuten ainoa primijousella saatu metso koko tässä vatakunnassa, ainakin elossa olevista immeisistä ei sitä ole muut tehneet.

Kuulopuheiden ja tiedustelujeni mukaan ei ole tullut ilmi yhtäkään muuta ilmoitettua metsosaalista itsetehdyllä primijousella nykyaikana, koko tällä telluksella.

Jos Sinä tiedät jonkun elossa olevan ihmisen, mistäpäin maapalloa tahansa, joka on saanut metson jousella, joka on tehty puhtaasi luonnonmateriaaleista, niin erittäin mielelläni ottaisin tiedon vastaan. 

Tiedoissa olisi hyvä olla: metsästäjän nimi(nimen ja mielellään myös metsästäjän yhteystiedot voi laittaa minulle sähköpostilla, jos ei halua jaella niitä julkisesti), metsästyspaikka, -aika ja jousen ja nuolten suhteen materiaalit ja jousen/nuolten tekotapa. Lisäksi vielä että onko käytetty apuna koiraa tai onko ollut kyseessä seuruejahti jne. Kuvat tottakai ovat myös tervetulleita.

Tässä jokunen kuva tästä metsojahdista:

Orava oksalla..

copyrights by Ilkka Seikku

..ja nyt on oksalla metto!

Tämä kuva on otettu ampumisen jälkeen kameran itselaukaisijaa käyttäen, mutta paikka ja myös ampuma-asento ovat kuten aidossa tilanteessakin olivat =)

Kuvassa näkyy myös nuolikontti, joka on tehty kauriin rasvaparkitusta taljasta.

copyrights by Ilkka Seikku

Kuningas on kuollut! Eläköön kuningas!

copyrights by Ilkka Seikku

Ruoka mukaan ja kohti uusia seikkailuita..

copyrights by Ilkka Seikku

On tuossa oven pielessä kaikkea riistaa riiputettu, mutta primijousella saatu ukkometto on jotain jonka mieluusti laittaa riippumaan hiukan enempi näkyville, jotta vieraat "vahingossa" huomaavat ;D

copyrights by Ilkka Seikku

Metson kupu olui täynnä haavan lehtiä ja urpuja.. vinkkinä vaan jos mettoa meinaatte..

Eli etenkin alkukaudesta kannattaa katsella vanhoja kuusimetsiä, joissa kasvelee yksittäisiä isoja haapoja. Männynneulaset ovat talviruokaa, vaikka moni olettaa metsojen popsivan niitä myös kesäaikaan..

Mitään eläimiä ei mielestäni saa tappaa huvikseen tai ilman tarkoitusta. Metson metsästys kuuluu osana siihen kaikkeen metsästykseen jota harjoitan. Saan metsästä perheelle lihaa ja elantoni hankkimiseksi tarvittavia nahkoja, turkiksia, luita, sulkia, jänteitä jne. Metsästys ei ole minulle siis mikään viihdyttävä harrastus tai ajankulukseni tehtävä vapaa-ajan huvittelu. Se on osa elämää. Aitoa ja alkuperäistä.

Kaupan pakastealtaiden tehotuotettua lihan irvikuvaa tursuavat vakumipakkaukset eivät ole ihmisen ruokaa ja niiden suosiminen on eläinten arvon tallomista. Pakastealtaissa tuotteet vaihtelevat trendien mukaan, metsässä se metso on aina ollut metso ja tulee aina olemaankin. Muotivirtaukset ei virtaa erämaiden puroissa.

copyrights by Ilkka Seikku