Suomen Eräperinneyhdistys ry
Eränkäynti ja eräperinteet ovat tällähetkellä jonkinlainen nouseva trendi ulkoilmaharrastusten parissa. Erä- sitä ja erä- tätä lukee monessa paikassa ja eräperinteitä tuodaan esille monenlaisissa yhteyksissä.
Sinänsä hieno asia, mutta toisaalta musertavan surullista, että eräperinteisiin liitetään nyt kovalla sykkeellä jos jonkilaiset hilavitkuttimet ja vatkaimet..
Sinänsä hieno asia, mutta toisaalta musertavan surullista, että eräperinteisiin liitetään nyt kovalla sykkeellä jos jonkilaiset hilavitkuttimet ja vatkaimet..
Onko sanasta "erä" on tullut pelkkä merkityksetön mainos-sana?
Mitä eräperinteet sitten ovat?
Herkästihän eräperinteet tunnutaan miellettävän kaikkeen nykyiseen retkeily-, vaellus- ja metsästystoimintaan.
Erätaidot ja eräperinteet, menevät nekin samaan soppaan ja hämmentämättä sinne heitetään myös bushcraft ja survival-harrastukset. Ja mitä enemmän tätä soppaa suurelle yleisölle tarjoillaan, sokerilla kuorrutettuna, sitä helpommin se soppa suuhun menee.
Eräperinteiden juuret ovat kivikaudella ja niistä kasvanut puu on kasvanut suomessa aina jääkauden lopusta lähtien. Kuinka korkea tämä puu sitten on nyt?
Kasvaako tuo puu yhä ja voi hyvin? Nykyinen retkeily- ja metsästysharrastus katsotaan useinkin olevan jatkumoa eräperinteille.
Vaan ei ole. Korkeintaan häilyvä kaiku menneisyydestä, ikävä kyllä!
Eräperinteet kehittyivät eränkäyntikulttuurin aikana. Eli aikana, jolloin ihminen suomenmaassa eli eränkäyntiin turvaten, puhtaasti luonnossa ja luonnosta. Se aika on ollut ja mennyt. Se häipyi kun tilalle tuli nykyisenkaltainen yhteiskunta. Ensimmäisenä sen korvaajana oli maatalouden nouseminen vallitsevaksi elinkeinoksi. Erällä ei tarvinnut enää henkensä pitimiksi käydä, vaan kasvit vangittiin peltoon ja eläimet navettoihin. Ihminen alkoi eriyttää itseään pois luonnosta. Entinen elinkeino muuttui vapaa-ajan harrastukseksi ja on saanut sittemmin lisukkeekseen mitä moninaisimpia lisävarusteita.
Risukeitin tai firesteel liittyvät perinteiseen eränkäyntiin yhtä paljon, kuin ilmalämpöpumppu perinnerakentamiseen; ne saadaan kyllä ympättyä näihin, mutta eräperinteisiin tai perinnerakentamiseen ne on yhdistetty ihan jostain muualta kuin perinteestä.
Risukeitin tai firesteel liittyvät perinteiseen eränkäyntiin yhtä paljon, kuin ilmalämpöpumppu perinnerakentamiseen; ne saadaan kyllä ympättyä näihin, mutta eräperinteisiin tai perinnerakentamiseen ne on yhdistetty ihan jostain muualta kuin perinteestä.
Eränkäyntikulttuurin aikana elettiin täydellisen omavaraisuuden aikaa, se ei ollut harrastus, eikä tuohon aikaan kuuluneet kaasukeittimet, avaruuslakanat, eikä mikään muukaan nykyisen kaltainen teknologia ja vaikka ne kuinka mukavasti ja kivasti on mukaan tähän otettavissa, ne eivät siihen kuulu. Mitään pahaahan asiassa ei ole ja kaikki tällainen harrastaminen on ihan vaan hyvästä, mutta jo nyt on nähtävissä miten monet ymmärtävät tulusraudaksi firesteelin ja kuksaksi mielletään termosmuki. Kalvopukuun sonnustautunut eristää itsensä vihamieliseksi koetusta ilmastosta ja thermoalustat eristävät maasta sen, jonka eränkäyntikulttuurin aikalainen tunsi joka yö havupedillä maatessaan. Yhteys luontoon on siis tuostakin vinkkelistä katsoen pyritty katkaisemaan.
Eräperinteisiin kuuluvat ne toimet ja tiedot, joita tarvittiin jokapäiväisessä elämässä aikan, jolloin materiaali ja ravinto saatiin villistä luonnosta. Bushcraft, survival, retkeily jne ovat kaikki harrastuksia, jotka juontavat juurensa muinaiseen eränkäyntikulttuuriin. Näihin on kuitenkin lisäilty mukavuustekijöitä, jotka tekevät harrastuksesta helpompaa, leppoisempaa ja turvallisempaa. Nykyteknologia on turvana. Ja hyvä niin, siten voi kuka tahansa kokea upeita ulkoilmaelämyksiä.
Silti täytyy pitää kiinni myös siitä, joka on alkuperäistä. On pidettävä ne juuret tiukasti maassa kiinni. Muistettava mikä on se, mistä olemme tulleet, koska aina sinne palataan jossain vaiheessa.
Tämän alkuperän tunteminen avartaa ymmärrystä siitä mitä nyt teemme koko tälle maapallolle. Se muistuttaa meitä olemaan hötkyilemättä ja läväyttää välillä kuusenoksalla poskelle kun painelemme tukka putkella pitkin jatkuvan kehityksen saastaista valtatietä.
Suomen Eräperinneyhdistys pyrkii pitämään yllä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät suoraan eränkäyntikulttuuriimme. Toiset sanovat meitä fanaattisiksi perinnepelleiksi, toiset kuikuilevat epäuskoisina alkeellisten varusteidemme toimivuutta ja jotkut pitävät muuten vaan omtuisina =D
Suurin osa tosin havahtuu toimintaan tutustuttuaan siihen, että muinaiset tiedot ja taidot ovat ihan yhtä toimivia nyt kuin ne olivat ennenmuinoinkin. Havulaavu suojaa kuten tuhansia vuosiakin sitten, kestävä ja toimiva kantolaite syntyy metsäoloissa luonnonmateriaaleista prikulleen samoin kuin ennenkin, villa ja taljat lämmittävät nykyistä ihmistä samoin kuin muinaista erämiestäkin.
Jopa tuli leimahtaa ilman huipputeknologian tuttamaa välineistöä.
Luonnossa selviytymisellä ymmärretään useimmiten jostain tietystä erikoistilanteesta selviämistä luonnossa. Eksyminen, loukkaantuminen jne. Näistä tilanteista pyritään takaisin "sivistyksen" turvaan potemaan vaivoja ja nuolemaan haavoja. Muinainen erämies pyrki selviytymään kuitenkin aina siellä luonnossa, sieltä ei ollut poispääsyä. Tähän ajatukseen paljolti liittyy eräperinteiden opiskelu ja harjoittelu Suomen Eräperinneyhdistyksessä; luonnosta ei olla pakenemassa, vaan tilanne kuin tilanne selviää siellä luonnossa. Luonnossaolo-aika ei rajoitu varusteiden rikkoontumiseen tai sapuskan loppumiseen repusta, eikä asiaan vaikuta paukkupakkaset, vesisateet tai paahtava helle.
Suomen Eräperinneyhdistyksessä harjoitellaan mahdollisimman pitkälti taitoja, jotka eivät vaadi muita varusteita kuin ne mitä luonto tarjoilee. Mistään tuskaisesta riutumisesta ei(ei ainakaan ihan aina =) ) ole kyse, eikä kyse ole larppaamisesta tai muistakaan roolileikeistä. Leppoisalla meiningillä käydään läpi niin luonnonmuonia, kädentaitoja kuin vaikka metsästykseen ja kalastukseen liittyvää eräperinnettä. Yksinkertaista ja toimivaa.
Eräperinneyhdistyksen touhuissa ei varustepuoli paina mitään. Retkeilykauppojen houkuttelevat hyllyt eivät vie rahoja vaan rensselit pystyy rakentelemaan ja kursimaan kokoon suoraan luonnosta, kuten eräperinteisiin kuuluukin. On äärettömän hieno tunne, kun huomaa yhtäkkiä kykenevänsä kulkemaan erämaissa mitä yksinkertaisimmalla varustuksella ja silti olo on turvallisempi kuin moderniin huippu-teknologiaan turvautuneella retkeilijällä.
Vaikka toiminta selvästikin tukee simppeleiden varusteiden käyttämistä, ei koskaan eikä milloinkaan ole moitittu kenenkään varusteita. Touhuun tutustumaan tuleva heppu saattaa olla kirkuvan neonvärisissä gore-asusteissa, eikä asiaa kukaan kummeksu. Todettu tosiasia kuitenkin on, että aikaa myöten varustee alkavat kuin itsekseen muuttua enemmän eräperinteiden suuntaan. Yhtäkkiä untuvapussin tilalla kannetaankin peurantaljaa tai täkkiä, retkikeittiösarja muuttuukin valurautaiseksi paistinpannuksi ja kolhuiseksi kuupaksi. Laatuliikkeiden vaelluskenkätarjoilun tarkastelu vaihtuu isoisoisän aikaisten lapikkaiden korjailuun ja urheiluliikkeiden suksimainosten sijaan koivupuita katsellaan suksenveisto mielessä. Paitsi samanhenkisessä poppoossa touhuaminen, niin myös tietojen ja taitojen kehittyminen saa tämän aikaiseksi!
Suomen Eräperinneyhdistys järjestää myös kursseja ja toimintaa, joihin yhdistyksen ulkopuoliset, eräperinteistä kiinnostuneet voivat ottaa osaa. Järjestämme myös alasta kiinnostuneille yksityisiä kursseja ja toimintaa. Useimmiten toiminta on maastossa ja osallistujilta vaaditaan kohtalaista kokemusta maasto-oloissa toimimiseen. Mikään ekspertti ei tarvitse tietenkään olla ja vaikka tiedot ja taidot koitetaan omaksua niin hyvin kuin mahdollista, niin tärkein ominaisuus tässä porukassa on varmastikin omata huonojen vitsien jatkuvan virran sietäminen.
Yhdistyksen kotisivuilta voit seurata tulevia tapahtumia.
Aika-ajoin otamme kiinnostuksensa osoittaneita potentiaalisia jäsenehdokkaita myös yhdistyksen sisäisiin tapahtumiin, tutustumaan toimintaan. Näin pääsee vilkaisemaan, josko homma kiinnostaisi niin paljon, että Suomen Eräperinneyhdistyksen hihamerkin ompeleminen pyhäpuvun hihaan tuntuu luonnolliselta. =)
Silti täytyy pitää kiinni myös siitä, joka on alkuperäistä. On pidettävä ne juuret tiukasti maassa kiinni. Muistettava mikä on se, mistä olemme tulleet, koska aina sinne palataan jossain vaiheessa.
Tämän alkuperän tunteminen avartaa ymmärrystä siitä mitä nyt teemme koko tälle maapallolle. Se muistuttaa meitä olemaan hötkyilemättä ja läväyttää välillä kuusenoksalla poskelle kun painelemme tukka putkella pitkin jatkuvan kehityksen saastaista valtatietä.
Suomen Eräperinneyhdistys pyrkii pitämään yllä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät suoraan eränkäyntikulttuuriimme. Toiset sanovat meitä fanaattisiksi perinnepelleiksi, toiset kuikuilevat epäuskoisina alkeellisten varusteidemme toimivuutta ja jotkut pitävät muuten vaan omtuisina =D
Suurin osa tosin havahtuu toimintaan tutustuttuaan siihen, että muinaiset tiedot ja taidot ovat ihan yhtä toimivia nyt kuin ne olivat ennenmuinoinkin. Havulaavu suojaa kuten tuhansia vuosiakin sitten, kestävä ja toimiva kantolaite syntyy metsäoloissa luonnonmateriaaleista prikulleen samoin kuin ennenkin, villa ja taljat lämmittävät nykyistä ihmistä samoin kuin muinaista erämiestäkin.
Jopa tuli leimahtaa ilman huipputeknologian tuttamaa välineistöä.
Luonnossa selviytymisellä ymmärretään useimmiten jostain tietystä erikoistilanteesta selviämistä luonnossa. Eksyminen, loukkaantuminen jne. Näistä tilanteista pyritään takaisin "sivistyksen" turvaan potemaan vaivoja ja nuolemaan haavoja. Muinainen erämies pyrki selviytymään kuitenkin aina siellä luonnossa, sieltä ei ollut poispääsyä. Tähän ajatukseen paljolti liittyy eräperinteiden opiskelu ja harjoittelu Suomen Eräperinneyhdistyksessä; luonnosta ei olla pakenemassa, vaan tilanne kuin tilanne selviää siellä luonnossa. Luonnossaolo-aika ei rajoitu varusteiden rikkoontumiseen tai sapuskan loppumiseen repusta, eikä asiaan vaikuta paukkupakkaset, vesisateet tai paahtava helle.
Suomen Eräperinneyhdistyksessä harjoitellaan mahdollisimman pitkälti taitoja, jotka eivät vaadi muita varusteita kuin ne mitä luonto tarjoilee. Mistään tuskaisesta riutumisesta ei(ei ainakaan ihan aina =) ) ole kyse, eikä kyse ole larppaamisesta tai muistakaan roolileikeistä. Leppoisalla meiningillä käydään läpi niin luonnonmuonia, kädentaitoja kuin vaikka metsästykseen ja kalastukseen liittyvää eräperinnettä. Yksinkertaista ja toimivaa.
Eräperinneyhdistyksen touhuissa ei varustepuoli paina mitään. Retkeilykauppojen houkuttelevat hyllyt eivät vie rahoja vaan rensselit pystyy rakentelemaan ja kursimaan kokoon suoraan luonnosta, kuten eräperinteisiin kuuluukin. On äärettömän hieno tunne, kun huomaa yhtäkkiä kykenevänsä kulkemaan erämaissa mitä yksinkertaisimmalla varustuksella ja silti olo on turvallisempi kuin moderniin huippu-teknologiaan turvautuneella retkeilijällä.
Vaikka toiminta selvästikin tukee simppeleiden varusteiden käyttämistä, ei koskaan eikä milloinkaan ole moitittu kenenkään varusteita. Touhuun tutustumaan tuleva heppu saattaa olla kirkuvan neonvärisissä gore-asusteissa, eikä asiaa kukaan kummeksu. Todettu tosiasia kuitenkin on, että aikaa myöten varustee alkavat kuin itsekseen muuttua enemmän eräperinteiden suuntaan. Yhtäkkiä untuvapussin tilalla kannetaankin peurantaljaa tai täkkiä, retkikeittiösarja muuttuukin valurautaiseksi paistinpannuksi ja kolhuiseksi kuupaksi. Laatuliikkeiden vaelluskenkätarjoilun tarkastelu vaihtuu isoisoisän aikaisten lapikkaiden korjailuun ja urheiluliikkeiden suksimainosten sijaan koivupuita katsellaan suksenveisto mielessä. Paitsi samanhenkisessä poppoossa touhuaminen, niin myös tietojen ja taitojen kehittyminen saa tämän aikaiseksi!
Suomen Eräperinneyhdistys järjestää myös kursseja ja toimintaa, joihin yhdistyksen ulkopuoliset, eräperinteistä kiinnostuneet voivat ottaa osaa. Järjestämme myös alasta kiinnostuneille yksityisiä kursseja ja toimintaa. Useimmiten toiminta on maastossa ja osallistujilta vaaditaan kohtalaista kokemusta maasto-oloissa toimimiseen. Mikään ekspertti ei tarvitse tietenkään olla ja vaikka tiedot ja taidot koitetaan omaksua niin hyvin kuin mahdollista, niin tärkein ominaisuus tässä porukassa on varmastikin omata huonojen vitsien jatkuvan virran sietäminen.
Yhdistyksen kotisivuilta voit seurata tulevia tapahtumia.
Aika-ajoin otamme kiinnostuksensa osoittaneita potentiaalisia jäsenehdokkaita myös yhdistyksen sisäisiin tapahtumiin, tutustumaan toimintaan. Näin pääsee vilkaisemaan, josko homma kiinnostaisi niin paljon, että Suomen Eräperinneyhdistyksen hihamerkin ompeleminen pyhäpuvun hihaan tuntuu luonnolliselta. =)
bushcraftfin@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti